3D:n toinen askel – Fusion 360

3D:n toinen askel – Fusion 360

Aiemmassa artikkelissa listailin 3D-mallinnukseen tarjolla olevia työkaluja vähän leveämmällä haravalla. Tällä kertaa upotaan hieman syvemmälle niistä yhteen, Fusion 360:een. Se oli itselleni seuraava askel TinkerCADistä, johon kyllästyinkin aika pian. Pari valmista mallia sillä tein, muutaman ”tinkeröinnin” lisäksi. Eihän 3D-mallinnus toki ole 3D-tulostajalle pakollinen kyky, valmiitakin malleja löytyy miljoonittain. Käytännössä se halu osata itse suunnitella kuitenkin vaan sieltä herää. Toisen tekemä ei kuitenkaan koskaan ole ”just sellainen”.
Autodesk Fusion 360
Minulle seuraava työkalu oli siis Autodeskin Fusion 360. Latasin ja kokeilin useampaa muutakin, mutta Fusionin käyttöliittymä ja toimintalogiikka oli minun (insinööri)aivoilleni sopivin. Ja TinkerCAD oli Autodeskin tuote myös.

TinkerCAD oli lelu, Fusion on työkalu. Maksullista versiota käytetään ammattikäytössä, mutta onneksi opiskelijoille ja opettajille sekä startupeille ja harrastajille on tarjolla ilmainen versio. Kyllä: ilmainen! Aikaa Fusionin oppimiseen täytyy kyllä investoida selvästi TinkerCADia enemmän, mutta onneksi oppimismateriaalia on tarjolla runsaasti. Tekemälläkin oppii, mutta kannattaa myös opiskella, tulee vähemmän pään seinään hakkaamista.

Peruskäsitteitä ja toimintoja

Fusion asennetaan työasemalle mutta mallisi tallennetaan Autodeskin pilveen. ”Projekti” on tiedostojen hallinnassa kokonaisuus, jonka alle voit luoda mallejasi sisältäviä tiedostoja ja kansioita. Näitä ehtii tosin murehtia sitten kun malleja on jo useampia. Ala luomaan sinne juureen vaan.

Pilvipohjaisuus mahdollistaa saman mallin työstämisen itse useammallakin työasemalla tai vaikka isommallakin porukalla. Mallistaan voi jakaa linkin, jonka voi suojata salasanalla.

Fusionin tallennusformaattia en tiedä, mutta ainakin vienti (export) omalle koneelle ehdottaa f3d-muotoa, muutama muukin muoto on tarjolla. Viennillä voi tallentaa muokattavan tiedoston itselleen tai jaettavaksi jossain muualla. Tämä on sitten eri asia kuin luoda mallistaan tiedosto tulostusta varten; se tapahtuu joko valikosta komennolla ”3D Print” tai kuvakkeesta ”Make”, joilla saa tallennettua viipalointiohjelmaasi kelpaavan stl-muotoisen tiedoston.

Pari keskeistä käsitettä alkajaisiksi ovat ”Sketch” ja ”Body”. Body on se kolmiulotteinen muoto, jonka haluat saada aikaiseksi, yksi tai useampi niitä. Sketch on kaksiulotteinen piirros, joita bodyjen luomiseen tarvitaan. Sketchejä voi luoda perustasoille X-Y, X-Z ja Y-Z, sekä bodyjen kaksiulotteisille pinnoille. Sitten niitä voi luoda vielä itse luomillesi aputasoille, josta päästään kolmanteen hyödylliseen käsitteeseen, ”Construction plane”. Construct-valikko tarjoaa keinoja luoda tasoja ja akseleita sketchejä varten sinne missä niitä ei vielä ole.

Sitten piirtelemään

(Klikkaa tarvittaessa isommaksi)

Fusion aukeaa Model-tilaan, jossa todennäköisesti pitkään saatkin kaiken tarvittavan tehtyä. Sketch-valikossa tehdään niitä sketchejä, Create ja Modify sisältävät työkaluja bodyjen luomiseen ja muokkaukseen. Construct-valikossa tehdään aputasoja ja -akseleita. Inspect-valikosta löytyy työkaluja mm. mittojen tarkistamiseen, Make-valikosta luot lopuksi stl-tiedoston tulostusta varten. Muihin valikoihin emme tässä artikkelissa koske.

Piirtoalue ei vetämällä liiku, siihen tarkoitukseen on alhaalla käsityökalu. Yläoikealla taas on kuutio, jota pyörittämällä kappale pyörii, tai talon kuvaa klikkaamalla asettuu perusasentoon. Alhaalta keskeltä löytyy näkymiin liittyviä työkaluja, kokeile rohkeasti.

Katsotaan toimintoja muutaman esimerkin kautta:

Vieressä aloitetaan kolmiulotteisen esineen luominen piirtämällä ensin pohjan muoto. Valitaan Sketch-valikosta ympyrä (Circle) ja useammasta vaihtoehdosta sellainen joka määritellään keskipisteen ja halkaisijan avulla.

Sitten luodaan pohjan muodolle paksuutta eli tehdään pohjalevy. Tähän käytetään Create-valikon Extrude-toimintoa, eli pursotellaan.

Seuraavaksi halutaan yläreunan muoto. Sille ei ole paikkaa, joten tarvitaan aputaso: Construct-valikosta Offset Plane, joka vie aputason samansuuntaisena halutulle etäisyydelle.

Sitten piirretään tälle aputasolle esineen yläreunan muoto Spline-toiminnolla Sketch-valikosta. Käsityökalulla ensin siirretään piirtoalue paremmin ulottuville.

Ennen kuin luodaan pohjan ja yläreunan välinen kappale, viistetään vähän pohjalevyn reunaa Draft-työkalulla Modify-valikosta. Sitten Loft-työkalu Create-valikosta, valitaan sille yhdistettävät tasot ja Loft tekee loput. Reunapinnan muodossa on pari vaihtoehtoa, tässä valittiin Curvature.

Sitten veistetään kappaleesta sisukset Modify-valikon Shell-työkalulla, joka määrittää jäljelle jäävän kuoren paksuuden ja tyhjentää loput. Viimeistelynä Modify-valikosta otetaan Fillet-työkalu ja pyöristetään yläreunat.

TonttuoviTuossapa tuli melkein käytyä läpi itselle tärkeimmiksi muodostuneet työkalut tähänastiselta Fusion-opiskelijan taipaleeltani. Toki Sketch-valikosta olen muotoja käytellyt enemmänkin, Create-valikosta mm. Hole-työkalu on tosi monipuolinen ruuvin- tai ihan minkä tahansa reikien tekoon. Ei tullut tässä demottua, mutta mm. Extrude-työkalu toimii myös ainetta poistavana, eli sillä voi luoda aukkoja tms. Modify-valikossa ainakin skaalaus ja siirto ovat tarpeellisia työkaluja ja jos kivoja kuvia suunnitelmistasi haluat, tutki Appearance-työkalu. Sillä on tehty tuokin kuva tonttuovesta, joka ensi joulua varten löytyy myös Thingiversestä.

Oma kokemukseni on, ettei Fusionin haltuunotto ainakaan auttavalle tasolle ole liian hankalaa ollut. Alkuun tarvittiin opetusvideoita ja selittäviä tekstejä, mutta kun peruskäsitteet ymmärtää, niin kokeilemalla oppii koko ajan lisää. Fusionissa on hyvät välitallennukset ja aiempiin versioihin pääsee palaamaan vaikka kuinka pitkälle. Kokeilla voi siis turvallisin mielin.

Oletko jo kokenut Fusion 360-käyttäjä?

Jaa parhaat vinkkisi vaikka kommenttina alla. Fusion-yhteisö kasvaa ja kehittyy jakamalla.

×
×

Cart